—
Feeniks-hankkeen suunnittelija, Markus Ristola tiivistää helmikuun lopussa julkaistun Teollisuuden palkaansaajien raportin keskeisimpiä tuloksia.
Teknologinen kehitys on mullistanut yhteiskuntia rajusti aiemminkin teollisen vallankumouksen yhteydessä. Nyt elämme puolestaan automatisoitumisen, tietokoneistumisen ja tekoälyn aiheuttamassa murrosvaiheessa. Nykyinen teknologiavetoinen työn polarisoitumiskehitys ei ole kuitenkaan uusi asia Suomessa, vaan sitä on tapahtunut jo 1970-luvulta lähtien, toteaa Terhi Maczulskij Teollisuuden palkansaajien raportissa.
Automatisoituminen ja tietokoneistuminen ovat vähentäneet keskitason rutiinityötä tekevien osuuden kaikista työllisistä 60 prosentista noin 40 prosenttiin vuosien 1970 ja 2014 välillä. Samalla aikavälillä abstraktia tietotyötä tekevien osuus on kasvanut 15 prosentista 35 prosenttiin. Käynnissä on keskiluokan katoaminen ja työvoima jakaantuu erityisesti yksityisellä sektorilla matalapalkkaisiin palveluammatteihin sekä korkeasti palkattuun abstraktiin tietotyöhön.1 Tällä on merkittäviä vaikutuksia yksilö-, yhteisö- ja yhteiskuntatasoilla.
Käynnissä oleva digitalisaatio ei ole kivuton työpaikoilla, sillä kaikilla työntekijöillä ei ole kykyä tai halua sopeutua muutokseen vaaditulla nopeudella. Suomen työpaikoilla arvioidaan olevan jopa satojatuhansia oppimisvaikeuksista kärsiviä.
Mitenkään poikkeuksellinen ei ole työpsykologin kuulema tarina siitä, miten LVI-alan yrityksessä työntekijöille ilmoitettiin sähköpostin välityksellä yrityksen siirtyvän sisäisessä viestinnässä käyttämään uutta sovellusta. Osalla työntekijöistä oli ennestään vaikeuksia käyttää edes sähköpostia ja sihteeri joutui muun työnsä lomassa auttamaan tietoteknisten perusteiden kanssa. Toisaalla myyntityötä tekevä pitkän linjan ammattilainen oli irtisanottu sillä perusteella, että hänen digimarkkinointi- ja sosiaalisen median taitonsa olivat vajavaiset.
Digitalisaation aiheuttamat vaatimukset ovat rajut niin yksilölle kuin yrityksellekin.
Jos yritys ei ole sopeutunut digitalisaatioon, se on ajautunut konkurssiin tai vaarassa ajautua. Vastaavasti yksittäinen työntekijä on vaarassa ajautua pois työelämästä, jos sopeutuminen ei ole riittävän vauhdikasta.
Työelämän trendikkäimmäksi sanapariksi on muodostunut elinikäinen oppiminen. Itseopiskelu ja työpaikkojen koulutukset ovat kuitenkin tähän asti saavuttaneet heikoiten ne, jotka ovat suurimmassa vaarassa kärsiä digitalisaatiosta. Se näkyy myös Maczulskijn kuvaamissa siirtymissä keskitason rutiinityöstä muihin ammatteihin.
Ylöspäin ammattihierarkiassa siirtyneiden keski-ikä on ollut matalampi ja palkka- sekä koulutustaso korkeampi kuin niillä, jotka ovat siirtyneet rutiinityöstä matalapalkkaiseen palvelutyöhön tai työttömäksi.
Työttömyysshokin kokeneista kaikkein heikoimmassa asemassa ovat olleet yli 45-vuotiaat, joilla on ollut työttömyyden myötä suuri riski pitkittyneeseen työttömyyteen ja työvoiman ulkopuolelle ajautumiseen.
Rutiininomaisesta toimistotyöstä on siirrytty muuta rutiinityötä useammin ylöspäin ja teollisuudesta puolestaan suuremmin joukoin matalapalkkaiseen palvelutyöhön tai työttömyyteen.
Yhteiskunnallisella tasolla työn ja tulojakauman polarisoitumisella voi olla merkittäviä vaikutuksia. Erityisesti toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä kehittynyt hyvinvoiva keskiluokka on ollut länsimaisen yhteiskuntarauhan takaaja. Jos yhteiskunnan kansalaisten suurin osa voi hyvin, kokee yhteiskunnan oikeudenmukaisena ja näkee tulevaisuuden positiivisena, niin silloin erilaiset populistiset kapinaliikkeet ja -puolueet eivät saa vankkaa jalansijaa. Siten työn polarisaation aiheuttama eriarvoisuuden kasvu on vakava uhka myös yhteiskunnallisella tasolla.
Parhaimmassa tapauksessa teknologinen kehitys voi tuoda ympäristölle kestävällä tavalla hyvän elämän edellytykset ennennäkemättömän laajalle ihmisjoukolle globaalilla tasolla, mutta myös mitä synkimmän dystopian mahdollisuus on kuitenkin olemassa2. Polarisaatiokehitystä ei voida mitä luultavammin täysin estää, mutta siihen voidaan pyrkiä varautumaan ja sopeutumaan mahdollisimman hyvin, jotta kärsimys ei olisi liian suurta. (Yksi varautumisen muoto ovat Feeniks-hankkeen kaltaiset interventiot.)
Elämme länsimaissa ja etenkin Pohjoismaissa vankkojen instituutioiden keskellä. Yhteiskunta ei romahda hetkessä kaaokseen, vaan kaikki instituutiot tukevat liberaalin demokratian jatkumista.3
Yksilötasolla muutosta täytyy pystyä pehmentämään, mutta pelkkään perustulon pelastavuuteen ei kannata luottaa. Avainasemassa on yksilön oman toimijuuden korostaminen.
Yksilötasoon vaikuttamalla vaikutamme myös koko yhteiskuntaan. Jo kelkasta pudonneiden toimijuutta ja osallisuutta on pyrittävä auttamaan, jotta he pysyvät yhteiskunnan aktiivisina jäseninä. Yhden ihmisen olemisella ja hyvinvoinnilla on laaja vaikutus hänen lähipiiriinsä. Kyse ei ole ”vain” yhdestä ihmisestä. Työpaikoilla ja kouluissa on puolestaan panostettava eniten uuden teknologian ja oppimisvaikeuksien kanssa tukea tarvitseviin. Mitä vähemmän polarisoituneet ihmisten digitaaliset taidot ovat, niin sitä vähemmän työmarkkinat polarisoituvat. Uusien yritysten luominen ja riittävän toimeentulon saaminen työstä on silloin mahdollista yhä useammalle.